David Bowie
David Bowien synnyttyä selvännäkijäkätilön väitetään sanoneen: ”Tämä lapsi on ollut maan päällä ennenkin.”
Elämäni ensimmäinen musiikillinen muistikuva liittyy Bowieen. Nuori punkkarikummitätini asui meillä silloin, kun olin vaahtosammuttimen kokoinen. Joka päivä hengailin riesaksi asti hänen huoneessaan ihailemassa isojen tyttöjen meininkiä. Samalla opin kuuntelemaan loistavaa musiikkia. Lempibiisini oli Bowien ”Young Americans”, josta muokkasin oman laulu- ja tanssiesityksen. Kertoman mukaan kotiväellä ja vieraillamme oli naurussa pitelemistä, sen verran tosissani väkersin.
Kävin tammikuussa Bowien kuoleman jälkeen Berliinissä, Hauptstrassella, katsomassa taloa, jossa maestro oli asunut Iggy Popin kanssa 70-luvulla. Talon edustalla oli tuhansittain kukkakimppuja, kynttilöitä ja kortteja, joita ihailijat ympäri maailmaa olivat tuoneet talon edustalle. Ihmisiä tuli ja meni, kamerat tallensivat muistopaikkaa. David jätti jäljen.
Bowien kynästä syntyi läjäpäin omalaatuisia ja tarttuvia ikivihreitä. Kirjoitusmetodeistaan hän on kertonut haastatteluissaan mm. näin:
Leikkelytekniikka
William S. Burroughsin tunnetuksi tekemän työskentelytavan mukaan teksti leikellään paloiksi sattumanvaraista kaavaa noudattaen ja järjestellään uudelleen tuoreeksi kokonaisuudeksi. Tätä metodia myös Bowie sovelsi työssään.
Aloittelijan mieli
”Minulle on ehdottoman olennaista, että yllätyn ja innostun tekemisistäni, vaikka tekisin vain itseäni varten. Mielestäni prosessi on tärkeä. On usein hyvä antaa vahingon tapahtua. Petkutan itseäni usein sellaiseen. Ehkä kirjoitan viisi tai kuusi sointua, sitten määrään itseni kirjoittamaan jotain ainoastaan noiden sointujen puitteissa. Kyseiset soinnut määräävät mitä kappaleesta tulee, sitä en tee minä itse. Toki suoristan mutkia. Jos minulla on jotain todella hyvää syntymässä noista viidestä, kuudesta soinnusta, sallin itseni hieman uudelleenjärjestellä sävellystä. Jos ajattelen, että laulusta tulisi parempi lisäsointujen kanssa, otan ne mukaan. Mutta sääntöjen määrittely, niiden noudattaminen mahdollisimman pitkälle, sitten niiden rikkominen – minulle tämä on myös keino selättää tyhjän paperin kammo.”
Ajattele isommin
”En tyydy vain kirjoittamaan lauluja. Haluan tehdä niistä kolmiulotteisia. Laulunkirjoittaminen taiteenlajina on hieman antiikkista. Pelkkä laulunkirjoittaminen ei riitä. Laulun tulee ottaa hahmo, muoto, keho ja vaikuttaa ihmisiin siinä määrin, että he alkavat käyttää sitä omiin tarpeisiinsa. Sen täytyy vaikuttaa heihin ei ainoastaan lauluna, vaan myös elämäntapana.”
Parahin David, kiitos innoituksesta. Hyvää matkaa ja tule pian taas takaisin.
Kommentoi täällä: Mariska Official