Välineurheilua

Kun kaksikymppisenä päätin alkaa operoida musiikin parissa, minulla ei ollut varaa soittimiin. Kynää ja paperia kuitenkin löytyi, joten ryhdyin kirjoittamaan biisilyriikoita.

Yksi kirjoitusvihko tuli taas täyteen. Se sisältää 15 kuukauden runoilut. Hankin tämän muumikantisen kirjasen Itellasta 2014. Kovin montaa jymyhittiä ei muumien väliin mahtunut, syystä että mennyt vuosi oli kuin kivireki. Tapahtui raskaita asioita, voimat loppuivat, kynä ei kulkenut.

Jari Sarasvuo on neuvonut, että uhri pitää maksaa täysimääräisesti, etukäteen, ennen kuin voi odottaa tuloksia. Tajusin hiljattain, että olen kirjaimellisesti varastanut ison osan työvälineistäni. Yksi lempikynistäni on pöllitty juuri Sarasvuolta; musta Trainer’s house -logolla varustettu kuulakärkikynä istuu täydellisesti käteen. R-kioskilta on lähtenyt mukaani Veikkauksen punainen kynä ja hotellihuoneista muistiinpanovälineitä. Olen myös poiminut maasta yksinäisen kuuliksen ja ujuttanut sen vaivihkaa hihan kautta taskuuni – ajatellen että löytökynä voi olla johdatusta; että juuri kyseisellä kynällä saan ehkä taiotuksi paperille hienoimman laulun ikinä.

Minun on aika muuttaa tapani. Ostin Saksasta taannoin japanilaisvalmisteisen mustekynän, joka maksoi 21€ – enemmän kuin yksikään hankkimani kirjoitusväline aiemmin. Kun kohta korkkaan uuden punakantisen kirjoitusvihkon, otan samalla käyttöön tuon laillisesti hankitun, kalliin kynän. Katsotaan lähtevätkö lauluni lentoon. Jos homma toimii toivotulla tavalla, olen valmis satsaamaan jatkossakin laadukkaisiin työvälineihin. Muusikot joutuvat sijoittamaan soittimiinsa tuhansia euroja, kantamaan niitä selkä vääränä, kasaamaan ja purkamaan. Jos minä pärjään taskuun mahtuvalla mustepötköllä ja vihkosella, lasken selviäväni kevyin investoinnein, vaikka kuluttaisin kyniin ja vihkoihin satasen vuodessa. Aika huima visio, mutta olen valmis maksamaan uhrin korkoineen, kaikkineen!

Kommentoi täällä: Mariska Official

Julkaistu: 17.4.2016