Ensimmäisellä luokalla koulun retkipäivänä erehdyin viheltämään kadulla parijonossa. Opettajani totesi ettei julkisilla paikoilla saa toimia niin. Niinpä lopetin harrastuksen moneksi vuodeksi. Minua harmittaa se etten osaa viheltää laadukkaammin; huuleni ovat epävarmat ja pihinä ei pitkälle kanna. Vislailin taannoin kuitenkin pikkulinnun kanssa metsikössä ja se ilahdutti mieltäni suuresti.

Suomeen pitäisi kehitellä vihellyskieli, sellainen kuin Kanariallakin on. Olisi helpompi viestitellä pitkien etäisyyksien yli ilman kännyköitä. 70-luvulla viheltäjä Kari Suhonen voitti vihellyksen Pohjoismaiden mestaruuden ja vihelsi myös äänilevyllisen musiikkia. Patakakkosen tunnussävel on unohtumaton ja myös Scorpions tarjosi taianomaista visluuta. Toisaalta ortodoksit sanovat viheltämisen kutsuvan piruja paikalle. Hurja onkin venäläisen vihellyksen voima; kansanperinteen mukaan Solovei asustaa Kiovaan johtavan tien varrella puussa ja surmaa matkalaisia viheltämällä.

Pojat viheltää tytöille ja jääkiekkoilijoille, nyyjookkilaiset takseille, muut tyypit koirille ja röyhtäisyn päälle. Mielestäni Suomen vihellyskoulutuksen tasoon voisi satsata kyllä lisää, sillä jos kerran laulaen tulee niin viheltäen saattaisi juttu mennä läpi ihan isossakin maailmassa. Miten on asia muuten huomioitu Gramexilla, saako vihellysraidasta yhden solisti- vai muusikkomerkinnän?

Kommentoi täällä: Mariska Official